perjantai 29. marraskuuta 2013

Pelkään ja rakastan...BodyAttack!


Marjo:
Oon käynyt tällä viikolla jumppaamassa oikein huolella! Muokkauksessa fiilistelin nopeeta intervalliharjoittelua, vaikka oonkin viime aikoina tykännyt tehdä liikkeitä hitaasti ja huolellisesti. Jotenkin ne syöksähtävät intervalliharjoitukset on ihan huippuja! Tulee sellainen voittamaton olo, kun liikkuu kuin sporttirobotti! Olin oman pään sisällä sitä mieltä, että kunto on kova ja mikään ei tunnu miltään kunnes varmaan 10 minuutin jälkeen olin ihan poikki. Ihmeellisesti sitä jaksaa silti, vaikka on kuinka hengästynyt ja hapoilla. Kunhan ei vaan ala heikottaa.

Mulla on jotain tunteja, joita oikeasti pelkään ja rakastan samanaikaisesti. Yksi niistä on BodyAttack. Se on niin rankka, että sinne ei mennä väsähtäneenä tai seminälkäisenä. Siellä pitää oikeasti pystyä jaksamaan juosta ja hyppiä tosi paljon. Vaikka pelkäänkin kyseistä tuntia se on myös yks mun lempparitreeneistä! Sen jälkeen on aina ihan älyttömän hyvä olo fyysisesti, mutta myös henkisesti, kun ylittää joka kerta itsensä.

Tänään pidän ryhmäliikunnasta vapaapäivän ja lähden Yrjönkadun uimahallille polskimaan pikkusiskon kanssa. Kivaa viikonloppua kaikille!

Ps: Kaksitvån facebook ryhmässä on kilpailu. Käykää osallistumassa tämän viikonlopun aikana jos haluatte kotiuttaa uuden taulun kämpille.




lauantai 23. marraskuuta 2013

Kotiharjoittelu DVD


Piia:
Mitäs sitä neitokainen perjantai-iltana tekisi kuin läppärin tahdittamana vatsalihaksia?  Mun leffailta koostui Kuntoplus-kotiharjoittelusta, jonka mukaan tuloksena on litteä vatsa ja vahva selkä. Kyllähän ne mulle kelpaa, huonompiakin tarjouksia on tullut vastaan.

En tule koskaan lukeneeksi ohjeita, olkoon kyseessä sitten elektroniikka laite tai Ikean huonekalu, joten en tälläkään kertaa ruvennut siihen. Aloitin kuitenkin tekemällä DVD:n tarjoaman kuntotestin, joka määritteli kumman harjoitusohjelman kanssa minun olisi syytä aloittaa.
Ensin testattiin selkälihasten vahvuus -> aivan surkeat. Sen jälkeen vatsalihasten vahvuus, joka oli melko ok. Poikittaisten vatsalihasten kohdalla tulos oli ihan uskomattoman hyvä, joten enköhän melko varmasti tehnyt jotakin väärin.
Päätin kuitenkin ottaa ohjelman numero 1 kahden ensimmäisen tuloksen takia ja senkin lyhyempänä versiona, vain 30 minuuttia.

Ohjelma oli suomenkielinen ja sen sai valita selostuksella tai ilman. Otin selostuksen kanssa, jotta tyrisin mahdollisimman vähän. Liikkeet oli hyvin samanlaisia kuin mitä olen tottunut ryhmäliikunnassa tekemään, mutta kotona mua vähän nolotti tehdä niitä. Ei muuten, mutta naapurit näkee ikkunasta kun keekoilen itsekseni. Kun siirryttiin lattialle tekemään treeniä, olo helpottui selvästi.
Sarjat oli lyhyitä ja puoli tuntia meni todellakin hujauksessa. Lopussa vielä lyhyet venyttelyt ja homma oli hoidettu.
Muulle tuli treenatessa lämmin, mutta en voi sanoa mitenkään kovin rankaksi jumpaksi. Enemmänkin tuo ykköstaso on sellainen, jota kannattaa tehdä vaikka päivittäin.

Erityisen hyvä matkoilla ja niinä hetkinä, kun ei vaan jaksa raahautua ulos kotiovesta. Muista vetää verhot ikkunaan ennen treeniä.

torstai 21. marraskuuta 2013

Vähän vieraissa


Marjo:
Muutin muutama viikko sitten. Uusi koti alkaa jo tuntua omalta samoin kuin uudet huuditkin. Olen huomannut, että lempparisalini tuntuu nykyään vähän kaukaiselta. Ilmat ovat olleet kamalia ja Ruoholahteen fillarointi ei ole huvittanut. Sitä on tullut skipattua treenaamista vähän senkin (tekosyyn) takia.

Viime viikolla mulle soitettiin uuden kodin lähisalilta ja pyydettiin tulla kokeilemaan. Otin kaverin messiin ja lähdettiin tsekkaamaan meiningit. Meille pidettiin ensin puolen tunnin esittely. Kyseltiin frendin kanssa paljon tyhmiä kysymyksiä ja naurettiin omille vitseillemme. Tuntui kuin oltais oltu ostaan lomaosaketta tms. Esittelystä jäi eniten mieleen sitouttaminen. Pitää ostaa joko vuosi tai kaksi kerralla, jotta saisi jumpat halvemmalla. Tämän lisäksi tulee jäsenyys, käsittely ja panttikuluja. Salin vaihtaminen on kallista ja sitten vielä se sitoutuminen. Se jos mikä työntää tätä tyttöä luotaan.

Muistan, kun ostin ensimmäistä kertaa Motivukseen puolen vuoden kortin muutamaa kuukautta etukäteen. Tietysti juoksin järkevänä kuluttajana tarjouksen perässä, mutta sitoutumiskammoinen minä oli samalla ihan kauhuissaan. Mitä jos menee paikat hajalle? Mitä jos muutan? Mitä jos sitä taikka tätä! Mitään kamalaa ei tapahtunut. Enneminkin olin tyytyväinen hyvistä kaupoista ja pitkästä diilistä.

Osallistuttiin lähisalin circle training-tunnille, joka on sama kuin Motivuksen Pace. Pakko myöntää, että vanha tuttu luottojumppa ei tuntunut vieraissa niin hyvältä kuin omalla salilla. Seuraavana päivänä sitoutin itseni käymään Ruohiksessa ostamalla itselleni lahjaksi HSL:n kuukausikortin. Metrolla matkaan menee vähemmän aikaa kuin vanhasta kodistani kävellen. Taikatemppu.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Skippaa duunit lähde jumppaamaan


Marjo:
Hei vähänkö kivaa! Just, kun harmittelin ryhmäliikunnan puuttumista elämästäni se palasi takaisin ihanampana kuin muistinkaan!

Skipattiin aamuduunit Piian kanssa ja suunnattiin Stokkan Motivukseen. Mua oikein pelotti ennen jumppaa, että jaksanko sitä ja mikä hirveä rääkki onkaan tulossa, mutta se olikin just sellainen treeni minkälaista kaipasin. Pitäis oikeesti mennä aina sellaiseen jumppaan kuin miltä susta tuntuu eikä vaan pakottaa itseään joka kerta nopea tempoisiin hikijumppiin huhkimaan

Tässä jumpassa musat eivät soineet kovalla ja jossain vaiheessa ne oli kokonaan pois. Liikkeitä tehtiin rauhallisesti, kunnolla ja keskittyen. Aika meni tosi nopeasti, hiki valui ja mulle tuli loistava fiilis. Aamujumpat kyllä sopii mulle! Tai no sopii jos ne ei oo liian aikaisin. Jos menen jumppaan seiskalta unohdan syödä päivän aikana tarpeeksi ja jossain kohtaa tulee päänsärky nälästä tai  uneliaisuudesta. Ysiltä alkava jumppa on just hyvä.

Jumpasta seuraavana päivänä eli tänään tunnen pientä poltetta etureisissä. Piia kertoi omaavansa saman tuntee takareisissään. Mietittiin kuinka kummallista onkaan, että jumppa tuntuu  kummallakin eri paikoissa, koska harrastetaan oikeastaan ihan samoja urheilulajeja ja omataan varmaan aika samantasoinen kuntokin. Jännä juttu!


tiistai 12. marraskuuta 2013

Kiirettä pitää!


Marjo:
Himmee kiire ja hermoilu päällä! Just sellainen itse aiheutettu typerä paniikki, joka johtuu siitä, että sanoo kaikkeen aina kyllä. Nyt sitä on sit juosta ympäri kyliä niin paljon kuin näistä pikku töppöjaloista pääsee. Syöminen on jäänyt heikonlaiseksi ja illalla haluaisi vaan kaatua sänkyyn tai no ehkä vähän itkeä siinä sivussa. Paino on pudonnut ja mieli ei oo virkee.

Erikoisjärjestely on vaikuttanut myös urheiluun. Aluksi ryhmäliikuntaa ehti käydä harrastamassa milloin missäkin välissä. Sen jälkeen sen korvasi hyötyliikunta ja nyt olen löytänyt kuntosaliharjoittelun.

Ruoholahden kuntosalille meneminen jännitti aluksi. Valitsin ajaksi kahden eri palaverin välisen hetken keskellä päivää. Hiivin saliin lämmittelemään kuntopyörällä, jonka jälkeen menin soutulaitteeseen. Tämän jälkeen jouduin poistumaan mukavuusalueeltani, koska en enää osannut käyttää muita jumppalaitteita.

Tekniikkani oli (outoa kyllä!) lukea ohjeet ja seurata kuvien perusteella mitä milläkin laitteella tehdään. Matkin myös muita treenaajia. Jotkut vehkeet jäivät vielä vähän epäselviksi, mutta en jaksanut tehdä siitä suurempaa numeroa. Ensi kerralla pyydän apua tai menen mestoille jonkun osaavan kaverin kanssa. Nyt vaan testasin. Juoksumatto ei huvittanut tällä kertaa, koska pää oli vielä vähän hellänä parin päivän migreenistä.

Ihaninta koko treenissä oli infrapunasauna, oma rauha, raikas vesi ja hyvä kirja. Tuntui niin tyhmältä lähteä taas salilta juoksemaan työasioiden perään, mutta minkäs teet. Pitää osata ottaa noita rauhoittumishetkiä ja sanoa myös kaikenmaailman kiireille jyrkkä EI!