tiistai 28. tammikuuta 2014

Elämäni ensimmäinen tanssitunti


Marjo:
No niin nyt sekin on sitten koettu eli ensimmäinen haastelaji nimeltään Fiesta. Tein aloittelijoiden virheen ja menin nolouksissani takariviin kaikkia piiloon. Tunti oli Centerin isoimmassa salissa ja tietenkin bailasin ilman rillejä enkä nähnyt edes ohjaajaa kunnolla.  Onneksi oli osaavia tanssijoita lähituntumassa, joten pystyin matkimaan heitä.

Fiestassa vedettiin joka biisi eri tanssia esimerkiksi hip hoppia, reggaeta, afroa ja sitten lopuksi lyhyt verryttely. Olen tavallaan sitä mieltä, että olisi ollut kiva mennä jonkun kaverin kanssa niin olisi voinut paljon vapautuneemmin nauraa itselleen jonkun kanssa. Nyt huomasin yrittäväni naama nurinpäin hammasta purren vetää liikkeet oikein, vaikka eihän mulla ollut mitään saumoja.

Tunnin jälkeen olin aivan hiessä ja positiivisesti yllättynyt treenin rankkuudesta. Tuli jopa mieleen se, kun harjoittelin Muokkauksen tai Pacen liikesarjoja ensimmäisiä kertoja enkä kuvitellut ikinä oppivani niitä. Nyt ne menee jo ulkomuistista ja sama voisi tapahtua ehkä tanssikuvioidenkin kanssa.. vai voisiko? Ehkä haastan Piiankin mukaan joku hetki niin voidaan sitten yhdessä spekuloida tanssi- ja heittäytymistaitojamme…

Annan Fiestatunnille ensimmäisenä haastelajina pisteitä 3/5 & oukkidoukki-maininnan.


keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Maha pystyssä


Piia:
Mun elämä on tehnyt täyskäännöksen ja sen takia sporttaaminenkin on muutoksen kourissa. Uusi vuosi ja uusi elämä on kirjaimellisesti saanut alkunsa: mulle tulee vauva. Tai siis mulle ja mun miehelle. Paksuna ollaan ja voin sanoa, että se vaikuttaa ihan kaikkeen. Ihan aluksi ei tietenkään vatsa ole tiellä, vaikka on se jo pullahtanut esiin pikkuisen, mutta pahoinvointi ei kannusta liikkumiseen. Nyt alkaa pahimmat kuukaudet olla takana, siltä ainakin tuntuu, mutta edelleenkään vointi ei ole paras mahdollinen­­­. Nyt mun pitää opetella urheilemaan tavoilla, jotka sopii raskaana olevalle.

Eilen mentiin muokkaus-tunnille ja etukäteen vähän jännitin miten siellä pärjään, koska hengästyn nykyään portaissa ja kävelläkin pitää aiempaa hitaammin. Kunto on varmaan kuluneiden kuukausien aikana vähän rapistunut, mutta syynä on lähinnä ymmärtääkseni veren määrän kasvaminen kehossa. Älä kysy enempää, en tiedä mitä se oikeesti meinaa.

Jumppatunnilla oli onneksi toinenkin raskaana oleva tyyppi, jota saatoin seurata ja matkia ”huomaamattomasti”. Ensin koitin tietty maata mahallani tekemässä selkälihasliikkeitä, mutta siitä ei seurannut muuta kuin paha olo ja tyhmä fiilis.
Oli kiva huomata, että lähes kaikkia liikkeitä pystyy tekemään ihan normaalisti. Pian mun pitää treffata jotain liikunnan ammattilaista, joka kertoo tarkemmin mitä tässä siunatussa tilassa pitää tehdä ja mitä välttää. Ainakin selkää pitää vahvistaa, että jaksaa kantaa isoa mahaa kun sen aika koittaa.

Silläkin uhalla, että kuulostan nyt pinnalliselta, haluaisin pysyä raskauden aikanakin kohtuullisen timmissä kunnossa. Vauvan syntymän jälkeen mahdollisuuksia liikunnalle ei kuitenkaan ole samalla tavalla kuin nyt, joten ennaltaehkäisy on mun keino. Ehkäisyhän ei sitä näköjään vahvimmissa määrin ole, joten katsotaan miten käy. Enkä oo tässä nyt ulkonäköpaniikissa missään nimessä, vaan ihan jokapäiväisesti onnellinen ja innoissani, ihmeissäni ja tietty vähän peloissanikin raskaudesta ja vauvasta. 


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Rennosti vaan!



Marjo:
Tällä viikolla oon ottanut aika rennosti urheilun kanssa. En ole panikoinut jumppaan menemistä tai menemättä jättämistä. Oon oikeasti kuunnellut kroppaani ja jopa toiminut fiiliksen mukaan enkä niinkuin yleensä itseäni pakottaen “jos on jotain päättänyt niin se pitää tehdä!”.

Viime maanantaina esimerkiksi alkoi päätä särkeä töissä joten en mennyt treenaamaan illalla. Seuraavana päivänä menin vähän raffimpaan Paceen, jonka jälkeen päätin tiistaina osallistua ”mummojumppaan” eli niska/selkä-tunnille Stokkalle. Tunnin jälkeen tuntui kuin painava reppu olisi otettu pois selästä. Mennessäni seuraavan kerran treenaamaan huomasin kuinka sporttaus tuntui mukavammalta ja jaksoin paremmin kuin yleensä. Pitää muistaa aina välillä tuo kehonhuolto, vaikka haluiskin vaan treenaa mestat kipeinä. 

Eilen tapasin mukavan tytön, joka kertoi lukevansa Sporttikakkosia. Hän suositteli minulle Anna Englundin vetämää Fiesta-tuntia uusien lajien kokeilu-haasteeseeni. Hän puhui niin kauniisti lempiohjaajastaan ja vakuutti minulle, että fiesta ei ole super vaikeaa joten suattaapi olla, että perjantaina isken kohteeseen eli tartun haasteeseen!

Tän päivän otan rennosti ja huomenna sit ennen duunia jumppaamaan.

Ps: Tänään on toinen karkkipäiväni! Totuuden nimissä on pakko myöntää, että aloitin sen joskus kahden jälkeen viime yönä, kun saavuin kotiin Lepakkomiehestä Lakesin levynjulkkarikeikalta…Living it & loving it!



maanantai 13. tammikuuta 2014

Karkkipäivä



Marjo:
Vietin eilen ensimmäistä karkkipäivää eli karkkisunnuntaita. Olin haaveillut hetkestä varmaan siitä lähtien, kun päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja rajoittaa karkinsyömisen vain yhteen päivään viikossa.

Samana iltana, kun karkiton elämä alkoi menimme kavereiden kanssa Ikeaan ostamaan laminaattia. Kierrettiin kauppa pitkän kaavan mukaan huomataksemme, ettei siellä myyty enää laminaattia. No eipä siinä. Olihan siellä se safkamyymäläkin, jossa minun kauhukseni ja kavereitteni iloksi oli karkkimaistajaiset. Itse osallistuin käppäsiin näkkärimaistajaisiin, kun muut vetivät karkkia.

Ikean jälkeen karkittomat hetket meni kivasti. Kävin viikolla monessa eri jumpassa ja sieltä saapuessa oli aina tosi energinen olo. Oon tehnyt tosi hyvää ruokaa ja muutenkin jaksanut pimeää arkea paremmin kuin joulun aikoihin.

Pari Jaffa-keksiä meni kokouksessa, mutta en laske niitä karkeiksi. Lauantaina mentiin Piian kanssa vähä bailaamaan. Kuudennelta linjalta kotiin kävellessä leikittelin ajatuksella käydä hakemassa karkkia 24h Alepasta. Vuorokausihan oli vaihtunut karkkipäiväksi ja aamunkin voisi aloittaa karkilla. Hylkäsin kuitenkin idean jostain syystä...

Sunnuntaina heräsin super väsyneenä. Aamupalan jälkeen menin uudelleen nukkumaan kunnes kaveri pyysi iltapäivällä kirppikselle. Kirppiksen jälkeen ohitin karaokebaarin, jossa toiset frendit oli laulamassa. Päätin pistäytyä sielläkin nopeasti kunnes huomasin kellon lyövän kymmentä illalla. Matka kotiin tehtiin Alepaan kautta, josta ostin fazerina patukan, yhden vanhan auton ja kaksi täytelakua. 

Kauheeta myöntää, mutta olisin voinut elää karkkipäiväni myös ilman karkkia! Ihan kreisii, koska oon todella kova syömään sitä! Tänään (maanantaina) tietenkin tehnyt koko päivän mieli karkkia. Tällaista tää on...aikuisen elämä. 


perjantai 10. tammikuuta 2014

Vuoden eka kerta


Piia: 
Käytiin eilen Marjon kanssa Power pace-tunnilla ja se aloittikin mun tän vuoden ryhmäliikunnat. Oon käynyt uimassa/vesijuoksemassa kerran, mutta aika rentoo on ollu liikunnan suhteen tää alkuvuosi.

Olin duunissa ilman mitään sporttivaatteita kun idea sporttaamiseen tuli, joten kaivettiin mulle KAKSITVÅn mallistosta ja varastosta ihan uudet gearit. Lainarintsikat Marjolta ja sitten oltiin vielä kengättömyyden äärellä. Jumppaan oli reilu tunti aikaa, joten äkkiä urheilukauppaan ja sieltä alesta uudet lenkkarit jalkaan. Kivaa alottaa uus jumppavuosi ihan uusissa jumppakamoissa - ihan fiilis!
(Tietty ne kengät sitte hiersi kipeesti jumpassa)

Ihan hullua miten moni näyttää tehneen uudenvuodenlupauksen terveemmästä elämästä. Kaikki paikat on aivan tukossa! Jumppa kannattaa varata etukäteen varmistaakseen paikkansa juuri sille tunnille mille haluaa päästä. Salille aina mahtuu, mutta sielläkin voi joutua vähän jonottamaan. Kokemuksesta muistelen, että helmikuussa alkaa jo helpottaa ruuhkien kanssa, kun jengi vähän rauhottuu lupaustensa kanssa.

Meidän jumppaohjaaja oli tosi hauska! Sillä millainen ohjaaja on, on tosi paljon merkitystä ainakin mun treeniin. Joskus on kiva, kun joku laittaa itsensä likoon ja naurunalaiseksi. Toisinaan taas ihan täysii jumppaava laiheliini lihaskimppu on juuri se mitä kaipaa. Molemmat ihmistyypit motivoi erilailla. Joskus vastassa on joku ujonoloinen ohjaaja, joka puhuu hiljaisella äänellä, eikä itse juuri osallistu jumppaamiseen. Ne on mun vähiten suosikkeja. Silloin kun treenaan, haluan että ohjaaja on uskottava ja saa mut tuntemaan, että just tää treeni tekee mulle ihmeitä. 

Jumpan jälkeinen höyrysauna oli taas ihan parasta. Lihakset rentoutuu, vettä tulee helposti juotua koko pullollinen (oon tosi huono juomaan vettä yleensä) ja mieli lepää. Uni tuli heti kun menin sänkyyn, vaikka muuten sen kanssa on ollut vaikeuksia. Aamulla sen sijaan meinas olla mahdotonta nousta ylös omasta ihanasta sängystä, jota osaa arvostaa tosi paljon joulunaikaan vieraissa sängyissä vietettyjen öiden jälkeen. Tämä tarkoittaa siis sukulaisvierailuja.



 



keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pään päälle syttyi jumpassa lamppu!


Marjo:
Nyt on taas se aika vuodesta, kun salit on täynnä kuntoilijoita. Väsyksissä haukotellen neuvoin Pacen perusperiaatteita vasta-alkajalle ennen tunnin alkua. Ekan kierroksen jälkeen tuli kuuma, tokan kierroksen jälkeen hiki ja kolmannella kierroksella hengästyin. Kaikki meni niin kuin aina ennenkin.

Vaikka ohjaaja käski tyhjentää pään ajatuksista ja keskittyä vain omaan treeniin aloin muistella niitä kertoja, kun menin itse ekaa kertaa kokeilemaan jotain uutta lajia. Mulle tuli ikävä niitä aikoja ja tämä sai minut tekemään itselleni lupauksen! Tänä vuonna aion kokeilla joka kuukausi jotain uutta jumppaa. Taistelujuttuja, tanssia ja mitä vain uutta ja ”muka” pelottavaa. Oon hirveän ujo uusien asioiden kanssa. Tällä tempauksella haastan itseni pois turva-alueelta, jonka olen itselleni luonut.

En tietenkään aio lopettaa tuttuja ja turvallisia jumppia, koska a) tykkään niistä ja b) niissähän vaihtuu ohjelmat tosi tiuhaan. Otan vain siihen sekaan vähän jännitystä. Motivuksen ohjelmassa on niin paljon kaikenlaista, että pitäähän ne (ainakin melkein) kaikki käydä kokeilemassa. Kopeille mentäessä kuikuilin jo vähän muiden salien ikkunoista meneillään olevia tunteja. Alkoi oikein jännittää!

Matkalla kotiin päätin myös aloittaa jo lapsuudesta tutun karkkipäivän! Oon joskus ollut karkkilakossa 2,5 vuotta, mut nyt ei huvita lakkoilla. Oon himmee karkinsyöjä ja ois kyl kaameeta vaan ottaa tuo ilo itseltä pois. Ehkä sit jos se joskus tuntuu tosi helpolta jättää pois niin tottakai, mut nyt en kyl ala kiduttaan itteeni vaan syön sitä geishapatukkaa kerran viikossa jos siltä tuntuu!

Kyllä tää sporttivuosi 2014 taas tästä lähtee!