Kiinteytys

Marjo:
Kiinteytysjumppa on kutsuvan niminen. Kukapa ei haluaisi kiinteytyä tai olla kiinteä sporttipötkö!

Olen kokeillut muistaakseni kolmen eri ohjaajan kiinteytystuntia Adlonissa ja Centerissä. Ekalla kerralla tuskailin ihan huolella ja päätin olla koskaan menemättä sinne uudelleen. Kun aika kului ja aerobiset taidot karttuivat päätin palata rikospaikalle mokailemaan. Sitä se on ollut koko kiinteytysjumppainnostukseni ajan. Mokailua. En pysy rytmissä, en muista askeleita, huidon ja hypin miten sattuu..

Motivuksen sivuilla avataan tunnin sisältöä näin: ”Helpohko koreografinen tunti. Tunti koostuu noin 5 min. alkulämmittelystä, noin 30 min. aerobisesta askellusosuudesta, lyhyestä noin 10 min. keskivartalon lihaksiin painottuvasta lihaskunto-osuudesta ja noin 5 min. palauttavista loppuvenyttelystä. Eri ohjaajilla tunnin koreografinen haastavuus vaihtelee – löydä omasi kokeilemalla! Tunti sopii aerobicin perusaskeleet osaaville.”

Mulla oli eilen tosi rankka työpäivä. Ilot, surut, voitot, häviöt, itkua, naurua ja toi koko tunneskaala vain 8:ssa tunnissa. Duunin jälkeen uus jumppakaveri Eeva tuli noutamaan mut officelta hienoissa uusissa hiuksissaan ja sit mentiin!

Kiinteytysjumpan askelkuviot olivat varmaankin vaikeammat kuin koskaan. Kauhean moni ei pysynyt mukana ja välillä otettiin ihan musat pois ja yritettiin käydä hitaasti askel askeleelta sarjat läpi. Mulle on tullut uutena juttuna sellainen ”nyt en luovuta”-fiilis. Onneksi loppua kohden aloin tajuta sarjoja vähän paremmin. Oman hikisen häseltämisen myötä tuli myös innostus mennä ens viikolla just tuolle samalle tunnille ja vetää toi sama sarja kuin vettä vain. En tiedä olisiko minusta siihen, mut kiva ajatella, että olis.

Siistiä, että tää sporttaus on kehittänyt mua hiukan korvienkin välistä..tai sit se on tää aikuisuus. Oli mikä tahansa ni upeeta, et en enää luovuta heti. 

Homma himaan boys and girls!

Uimahalliylläri

Piia:

Kävin Pacessa hyppimässä tuossa taannoin ja eilisillasta alkaen sen on voinut tuntea niin etu-kuin takareisissäkin. Tänään aamulla esim. vessanpöntölle istahtaminen olikin yks haaste.  Raskaus on edennyt siihen pisteeseen, että pahoinvointi on lähes kokonaan poissa, hallelujaa, ja paluu normaalihkoon elämään on alkanut. Maha paisuu ihan silmissä, mutta oon myös syönyt enemmän karkkii viime aikoina, tiedä sitte…

Tuolla pacessa on paljon hyppyjä ylös-alas ja niitä mä pyrin välttämään. Jumppamaikka näytti mulle muutaman idioottivarman liikkeen, jota voin tehdä hyppyjen sijaan ja niitähän mä sitten suoritin huolellisesti eli paljon. Molemmat liikkeet vaan sattui olemaan kyykkäyksiä. Nyt on reidet tulessa, mutta tietääpähän tehneensä.

Ystävänpäivänä menin ystävän kanssa Yrjönkadun uimahalliin vesijuoksemaan. Se on tosi kivaa liikkumista, joka sopii tietty tosi hyvin tällaselle paksumahalle. Sinne on myös helppo lähtee tosta vaan, kun voi vetää nakuna. Vesijuosta voi kaverin kanssa vierekkäin ja vaihtaa kuulumiset samalla kun treenaa. Sitte vielä saunan löylyihin relaamaan.

Ystävänpäivän kunniaksi tarjolla oli myös kevyt kasvohoito vitosella ja niska-hartiahieronta myöskin samaisella vaivaisella femmalla. Jonoa näihin ihaniin pikkuhemmotteluihin oli jonkin verran, mutta tunnelma pulppuili iloisena ympärillä koko ajan, niin ajankulua ei edes huomannut. Seuraavan kerran tällainen Yrjiksen spessupäivä on 9.3. eli naistenpäivän jälkimainingeissa. Käteinen käy ainoastaan, joten varatkaa mukaan aitoa rahaa ja ihanaa laatu-aikaa hyvässä seurassa. 

Elämäni ensimmäinen Indoor Cycling-tunti

Marjo:
Aloitin tammikuussa haasteen, jossa kokeillaan (ainakin kerran kuussa) uutta urheilulajia vuoden 2014 jokaisena kuukautena. Tammikuussa kokeilin tanssituntia nimeltä Fiesta ja eilen testasin Indoor Cyclingiä, jonka olen itse tuntenut nimellä Spinning.

Tutustuin muutama viikko sitten mukavaan tyttöön baarissa. Eka tuli puheeksi KAKSITVÅ ja sitä kautta myös SPORTTIKAKKOSET. Hän sattui olemaan meidän blogin lukija ja käymään myös Motivuksella treenaamassa. Sovittiin, että vois mennä joskus yhdessä urheilemaan.

Mun uus sporttifrendi Eeva diggaa tanssitunneista ja on myös käynyt 10 vuotta spinning-tunneilla. En ois varmaan mennyt koskaan itsekseni kokeilemaan spinningiä, koska yksi mun hyvä ystävä ja blogipartneri (ette ikinä arvaa kuka) on suolannut sen niin pahasti. Tämä johtuu varmaan siitä, että hän meni ekaa kertaa elämässään vähän liian vaikealle tunnille.

Mä aloitin 1-2 taso-ryhmässä ja sinnekin menin niin ajoissa, että frendi auttoi fillarin säätöjen kanssa. Myös maikka katsoi, että kaikki on ok. Ja sit lähettiin kelaamaan vironkielisten (klassikoiden?) tahdissa. Ope oli tosi äidillinen ja tsemppaava. Käski juoda vettä ja pistää lisää vastusta fillariin joka välissä.

Jännintä tuolla oli se, kun fillarointi alkoi ja valot sammutettiin. Sit yhtäkkiä tuli jotkut punaiset ja välillä vihreetkin ”tunnelmavalot”. Olo oli kuin Viking Cinderellan Rainbow Clubilla ysärin puolessa välissä eli vähän hämmentynyt, mut aika ok.

En tiedä mitä odotin IC:ltä. Frendi kysyi heti tunnin jälkeen fiiliksiä, mutta en oikein pystynyt sanomaan mitä tykkäsin. Hikoilutti ihan hirveesti, hengästytti hiukan ja jalat oli hapoilla. Hyvältähän se varmaan sitten tuntui. Ensikerralla voisin mennä suoraan kakkostason treeniin ja skippaa neuvonnan. Hei sanoinko just, et ”ens kerralla”? Sehän tarkoittaa, että osu ja uppos. Tervetuloa lätkäreidet ja jalkapallon-kokoiset pohkeet!

Annan IC:lle toisena haastelajina pisteitä 3,5/5. 

Aikataulutusta

Marjo:
Sen siitä saa, kun jumppaa täböillä edellisellä viikolla, ni seuraavalla ei huvittais sit ollenkaan. Tää mun aikuisen naisen elämä tuntuu välillä olevan täynnä päätöksiä. Ei mitään hirveen mielenkiintoisia elämän muutos-juttuja vaan sellaisia arkisia ”pesenkö pyykkiä vai meenkö jumppaan” tai ”näänkö kavereita vai meenkö jumppaan”, ”siivoanko kotini vai meenkö jumppaan”. Varmaan aika samanlaista kuin muillakin itse vapaa-ajastaan päättävillä sinkulla. Ei pysty valittaa, kun voi itse päättää mitä tekee milloin, mut toivois tietty, ettei arki ois niin kiireellistä, et ei ehdi syödä, urheilla tai nukkua hyvin.

Tällä viikolla on siis siivottu, pesty pyykkiä, nähty kavereita ja nuohottu Helsingin fashion skenessä kuluttamassa naamaa. Se tarkoittaa samalla myös sitä, ettei jumpassa oo heiluttu.  Oon käynyt tällä viikolla yhdellä aamutunnilla muokkauksessa Stokkan Motivuksessa ennen duunii. Loppuviikolla on kuitenkin tarkoitus treenaa myös perjantaina ja lauantaina.

Voisin sanoa nykyään harrastavani lauantaisin Ruohiksen Motivuksen MOVE Pacee, koska oon käynyt siellä syksystä asti jokaisena kertana. Sinne on kiva mennä, kun tietää mitä saa. Hyvä ohjaaja tsemppaa treenaamaan hiet pintaan ja sit saunan kautta kotiin syömään ja lööbailemaan.

Sounds like a plan!

Anna mun jumppaa!

Marjo:

Mulla on ollut ihan himmee jumppainnostus päällä viime aikoina! Haluaisin hyppiä, hikoilla, haastaa itseäni ja olla vaan ihan himmee megajumppaaja. En oo kuitenkaan päässyt toteuttamaan itseäni ihan niin täysillä kuin olisin halunnut. Tämä johtuu siitä, että olen valinnut täysin vääränlaiset treenit fiilikseeni.

Maanantaina menin yhdistettyyn puolentunnin muokkaukseen ja puolen tunnin venyttelyyn. Muistan joskus hikoilleeni kyseisellä tunnilla ihan kunnolla, koska silloin alkuverryttelykin tehtiin painojen kanssa. Toista oli nyt. Koko tunti tuntui yhdeltä pitkältä venyttelysessiolta. Muistui taas mieleen, että pitäis alkaa seurata niitä ohjaajia joidenka tunneista tykkää.

Tiistaina uskaltauduin kiinteytystunnille, joka on Motivuksen selosteen mukaan helpohko koreografinen tunti, jonka haastavuus vaihtelee ohjaajan mukaan. Menin fiestatunnin sokeasta toheloinnista oppineena eturiviin, jotta näkisin ohjaajan paremmin. Tässä kohtaa voin sanoa, että eipä paljon auttanut, koska koreografia oli niin vaikea. Tuli vähän tyhmä olo, kun olisi halunnut hyppiä ja pomppia niinku muutkin, mut ei vaan pysynyt mukana. Tuntui ihan, kun oltaisiin treenattu jotain kisaa varten, vaikka tämän pitikin olla vain yksi urheilusuoritus muiden joukossa ja tunti elämästäni. Toisaalta tuli sellainen voitontahto, että haluis mennä ens kerrallakin ja hoitaa homma himaan. 

Tänään lähden taas haastamaan itseäni, koska tää treenifiilis vaan kasvaa ja Rocky-leffan Eye of the tiger soi päässä! Ua-ua-ua-aaaaaa!