Piia:
Urheiluun liittyvistä lisäravinteista olen täysin tietämätön, mutta tämä raskaudenaikainen pillereiden popsiminen, ravinneshottien napsiminen ja jatkuva välipalan syöminen taitaa melkein ajaa saman asian. Vaikka en ole uskaltanut varsinaisesti urheilemaan muutamaan kuukauteen liiallisen supistelun ja ennenaikaisensynnytyksen vaaran takia, tuntuu silti, että olen enemmän urheilija kuin koskaan - oman elämäni Jutan superdieetillä :)
Kun selvisi, että olen raskaana, kaikki äidit sanoivat kuin yhdestä suusta: foolihappo. Siitä alkoikin sellainen kilpavarustelu apteekin hyllyillä, että meinasi alkuun rahat loppua. Kasvissyönnin takia pillereiden määrä lienee vähän suurempi kuin sekasyöjillä. Jokapäiväiseen annokseeni kuuluu 5 pilleriä, yksi shotti, lukematon määrä hedelmiä, välipalapatukoita ja pähkinöitä. Lisäksi muutenkin tulee katsottua vähän tarkemmin mitä suuhunsa laittaa kuten omega-happoja ja kuitulisää yms. Näiden lisäksi erityisesti jäätelöä menee tosi paljon! Huomenna on neuvola, saas nähdä miltä vaaka näyttää.
Raskaana oleville on aika tarkat ohjeet siitä, mitä saa syödä ja mitä ei ja nämä ohjeet vaihtelee hyvin paljon eri maiden välillä. Ekan raskauden aikana kaikki on uutta ja ihmeellistä, joten minäkin seurasin suomalaista listaa jonkin aikaa. Jokseenkin luonnollisesti aloin kuitenkin syödä kuten ennen, pitäen vain nuo pillerit mukana menossa. Toisaalta, mun ruokavalio oli jo valmiiksi melkoisen terveellinen, eikä sisältänyt kalaa tai lihaa, niin ei monistakaan ruoista tarvinut luopua alun alkaenkaan. Mun neuvo kaikille on, että kuunnelkaa omaa kehoanne. Se tietää yleensä parhaiten mitä haluaa. Jos tekee mieli sipsejä, monesti silloin pitää saada suolaa.
maanantai 30. kesäkuuta 2014
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Kuntotesti
Marjo:
Viime aikoina
telkkarista on näkynyt, vaikka minkälaisia laihdutus- ja kunto-ohjelmia.
Voittaessani kuntotestin Motivuksen synttäreitten kunniaksi järjestetystä
valokuvakilpailusta, minulle tuli mieleen Jutan superdieetin yms. Mietin mitä
ihmettä kuntotestissä oikein tehdään? Huudetaanko mulle, itkenkö, halataanko
lopuks vai mitä?
Kuntotesti
suoritettiin pienessä huoneessa Centerin kuntosalilla Kampin keskuksessa.
Siellä täytettiin lomakkeita, poljettiin fillaria, nosteltiin painoja, tehtiin
vatsalihasliikkeitä ja saatiin lopuksi ”henkilökohtainen kuntokuva –tulokset ja
arvioinnit”. Lomake käytiin läpi kunto-ohjaajan kanssa ja mietittiin yhdessä
tulevaisuutta. Testaaja huomasi, että minua jännitti tosi paljon, joten
esimerkiksi verenpaine otettiin kolmeen otteeseen.
Huomasin jo
edellisellä viikolla villissä Hurrikaani-jumpassa, että minun pitäisi haastaa
itseäni vähän enemmän. Kuntotestin tulokset olivat samaa mieltä. Tiesin, että
käsivoimani ovat aika heiveröiset, mutta en olisi kuvitellut niiden olevan paremmat
kuin yleisen kestävyyteni. Ohjaaja kertoi rasvaprosenttini olevan hiukan
kohollaan, mutta selitti, ettei ole kuitenkaan syytä huoleen. Painoindeksi oli
oukkidoukki, verenpaineet hyvät ja vatsalihakset tän kuntoilijan paras puoli.
Heikosta tuloksesta
ärsyyntyneenä menin suoraan kuntotestistä Bodypump-tunnille. Seuraavina kahtena
päivänä kävelin ”bodarikävelyä” jalat suorina ja kipeinä. Voin sanoa, että
kuntotesti avasi silmäni. Tästä lähin yritän käydä jollain haastavammalla
rääkkitunnilla ainakin kerran viikossa sekä syödä terveellisemmin ja kunto-ohjaajan käskystä myös enemmän.
Kuntotestissä
aloin haaveilla kuntokeskuksessa järjestettävästä ”kuntokerhosta”, jossa voisi
korottaa kuntoaan, laihduttaa, päästä eroon raskauskiloista tms ohjaajan
avulla. Olisi kiva jos joku seuraisi tuloksiani ja tsemppaisi mukana. Myös
ryhmänpaine ja uudet treenikaverit olisivat tervetulleita.
Juhannukseksi vähäiselle vedelle unohtuneet kukat muistuttavat mua kuinka voi käydä jos ei pidä huolta itsestään. Nyt on syöty, juotu, nukuttu ja kohta lähden treenaamaan!
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
Elämäni ensimmäinen TFW Hurrikaani
Marjo:
Sain kutsun tutustua Good Kicks:in
poikien kanssa TFW Helsinkiin eli “Elastisen salille”. Yrityksessä ovat mukana
Elastinen sekä hänen ystävänsä Johannes Hattunen ja Petri Rasanen. Hattunen ja
Rasanen ovat molemmat sertifikoituja TFW -valmentajia.
Training For Warriors (TFW) on valmentaja Martin Rooneyn kehittämä valmennusmetodi. Yhdysvaltalainen Rooney loi metodin alunperin huippu-urheilijoiden tarpeita silmälläpitäen, mutta huomasi vuosien varrella lähestymistapansa sopivan erinomaisesti myös tavalliselle kuntosalikävijälle. TFW yhdistää sekä kehon että mielen harjoittamisen ja tarjoaa välineen kaikille niille, jotka haluavat parantaa kuntoaan, suorituskykyään tai yleistä terveyttään –henkistä vahvuutta unohtamatta.
Päädyimme osallistumaan Hurrikaani-nimiselle tunnille,
joka on TFW:n mukaan metodin ylpeys. Mua jännitti ihan kamalasti mennä uuteen
paikkaan, uuden ohjaajan eteen ja jotenkin ne jumppakaveritkin pelottivat. Mietin
pitkään mitä laitan päälle ja mitä syön ennen treeniä. Tapasin myös ystävääni,
joka oli käynyt kerran Hurrikaanissa selvittääkseni "tulenko kuolemaan tunnilla".
Sit se oli menoa vaan! Meidät pistettiin kahteen riviin
ja heti leijona & antilooppi –tarinan jälkeen alettiin lämmitellä. Se asia, johon oli vaikea tottua oli armeijaleffoista tuttu huutaminen. Ohjaajan
huudahtaessa ”vika kierros!” me huudettiin ”paras kierros!”. Monessa kohtaa
ohjaaja tsemppas myös osallistujia huutamalla ”hallussa” johon vastattiin
samalla lainilla takas.
Alkulämmittely ja loppuverryttely olivat aika
perushommaa, mutta treenisarjat hoidettiin minulle uudella tavalla eli pareittain.
Treenin jälkeen tutkittuani TFW Helsingin nettisivuja huomasin mun parin olevan "kuukauden taistelija". Hän tsekkasi, että teen liikkeitä oikean määrän, oikealla
tekniikalla sekä oikeasti tsemppas mua parempiin tuloksiin. Itse olin vähän
käppäsempi pari, kun jännitti niin kamalasti, mutta laskin, että hän tekee
oikean määrän liikkeitä sekä ihailin puhdasta suoritusta ääneen.
Jumpan jälkeen lähdin fillarilla kotiin suihkuun. Ajoin
ykkösellä koko matkan, kun jalat olivat niin hapoilla. Päällimmäisenä
ajatuksena oli innostus siitä kuinka upeaa oli tehdä noin rankka treeni!
Ihanaa, että uskalsin ja jaksoin. Tuli sellainen fiilis, että pitäisi haastaa
itseään useammin parempiin tuloksiin. Käydä, vaikka kerran viikossa jossain
rankassa treenissä perusjumppien lisäksi niin alkais varmasti tuloksiakin näkyä.
Tällä viikolla oon käynyt Hurrikaanin jälkeen hiukan
keveämmissä jumpissa, koska paikat ovat olleet pitkästä aikaa melko jumissa.
Kiva ja kamala tunne yhtä aikaa. Suosittelen!
HAASTELAJIEN PISTEET 1-5:
Kesäkuu: Hurrikaani 3,5/5
Toukokuu: Motivus Afro 5/5
Huhtikuu: Step 3/5
Maaliskuu: CoreCirquit 4/5
Helmikuu: Indoor Cycling 3,5/5.
Tammikuu: Fiesta-tanssitunti 3/5 &
+oukkidoukki-maininta.
Ohjaajan ottama kuva (TFW:n FB-sivuilta) treeniporukasta Hurrikaanin
jälkeen
tiistai 10. kesäkuuta 2014
Awkward lady zumbaa Hämptonissa
Marjo:
Vietin ihanan viikonlopun lapsuudenkodissani Janakkalassa. Saunomista, uimista, perheen kanssa hengaamista, grillausta ja herkkuja. Sunnuntaina oli jo vähän huono omatunto kaikesta herkuttelusta ja päätin mennä pikkusiskoni mukaan Hämeenlinnaan Evatar liikuntakeskuksen tunneille.
Vietin ihanan viikonlopun lapsuudenkodissani Janakkalassa. Saunomista, uimista, perheen kanssa hengaamista, grillausta ja herkkuja. Sunnuntaina oli jo vähän huono omatunto kaikesta herkuttelusta ja päätin mennä pikkusiskoni mukaan Hämeenlinnaan Evatar liikuntakeskuksen tunneille.
Siskoni tykkää
vetää kahdet treenit peräkkäin. Eka tunti oli Tehotreeniä ja toisena tuli oma
kompastuskiveni Zumba. Tehotreenissä
otin eka vähän turhan isot painot. Pikku sisko veti kympin tankopainoilla ja mä
sain hädin tuskin vitosen nousemaan. Kyykkäys ja käsitreeni koostui mun mielestä aika pitkän tuntuisista sarjoista.
Moni tehotreenaaja jäi seuraavallekin tunnille. Helsingissä en ole tottunut
vetämään montaa tuntia putkeen ellei seuraava ole venyttely tms chillaava
tunti. Oli kyllä kiva huomata, että hyvin levänneenä ja syöneenä jaksan kaksi
tuntia ihan ok.
Kädet täristen
aloitettiin zumbaaminen hassuttelevan ohjaajan opastuksella. Oon käynyt
pikkusiskon kanssa zumbaamassa aiemminkin. Tiedän siis perusperiaatteen;
jokainen biisi edustaa erilaista tanssityyliä ja treenaaminen saa olla hauskaa
säätämistä eikä totista puurtamista. Harmi vaan, etten ole sellainen hauska
heittäytyjä. Kreikkalainen kansantanssi parin kanssa suoritettavalla
vanhojentanssiosuudella vielä meni, mutta siinä vaiheessa, kun piti hieroa takapuolia
yhteen loppui mun huumorintaju. Kauhistelin myös Sexy Lady-nimistä tanssia
(varmaankin sen takia, että näin itseni peilistä super epäluontevana awkward
lady:nä), mutta nautin nostalgisesta Macarenasta, jota ei ole tullut ikinä
opeteltua ysärinä.
Evatar:en
ohjaajissa ja treenaajissa oli läsnä osallistumisen ilo ja innostus. Tuntui,
kun kaikki olisivat olleet kavereita keskenään. Voin kuvitella, että vähän
supliikimpi ulkopaikkakuntalainenkin otetaan rennosti mukaan hauskanpitoon.
Itse olen vähän ujompi tyyppi, mutta nautin silti pirtsakasta tunnelmasta.
Treeneistä mentiin vanhempien lämmittämään saunaan jonka jälkeen pikkusisko väänsi meille ihanat smoothiet. Maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni hamppuproteiinia. Välillä muistelee, kun sisko oli pieni ja opetin sille juttuja ja nyt ovat osat kääntyneet toisin päin. Ehkä nuorissa on tosiaan se tulevaisuus…
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
Elämäni ensimmäinen Afrotanssi-tunti
Marjo:
Toukokuun haastelajin kokeileminen meni vähän tiukille. Pelonsekaisin tuntein katsoin kuun viimeisenä päivänä Motivuksen aikataulua miettien epämukavuusaluetta yms. Viime torstaina just puhuttiin kavereitten kanssa omista huonoista puolista. Mulla nousi esiin kaavoihin kangistuminen ja pelko uusia asioita kohtaan. Spottasin aikataulusta Motivus Free-nimisen tanssillisen tunnin, josta olen kerran kuullut sivukorvalla puhuttavan kuntosalin vastaanotossa. Työntekijä vakuutteli epäilevälle asiakkaalle, että tunti on tosi helppo eikä vaadi mitään tanssitaustaa.
Toukokuun haastelajin kokeileminen meni vähän tiukille. Pelonsekaisin tuntein katsoin kuun viimeisenä päivänä Motivuksen aikataulua miettien epämukavuusaluetta yms. Viime torstaina just puhuttiin kavereitten kanssa omista huonoista puolista. Mulla nousi esiin kaavoihin kangistuminen ja pelko uusia asioita kohtaan. Spottasin aikataulusta Motivus Free-nimisen tanssillisen tunnin, josta olen kerran kuullut sivukorvalla puhuttavan kuntosalin vastaanotossa. Työntekijä vakuutteli epäilevälle asiakkaalle, että tunti on tosi helppo eikä vaadi mitään tanssitaustaa.
Kaikki
jotka tuntevat minut tietävät, etten ole varsinainen tanssin rakastaja.
Muistaakseni viime syksynä olin mukavassa porukassa keilaturnauksen jatkoilla
ja annoin vaan mennä. Tanssin koko illan ja silloin eräs tuttu poika kävi
kysymässä Piialta ”Mikä Marjoa oikein vaivaa?”. Tanssiva Marjo on outo!
Perjantaina tanssahtelin yksin kotona ja lauantaina päätin siis mennä Motivus Free-tanssitunnille. Päästessäni paikalle se oli kuitenkin korvattu Motivus Afrolla. Voin sanoa olleeni jäykkänä kauhusta. Istuin yksikseni lattialla, kun muut venyttelivät ja hetkuttelivat lanteitaan ennen open tuloa. Tunsin tulleeni väärään paikkaan.
Perjantaina tanssahtelin yksin kotona ja lauantaina päätin siis mennä Motivus Free-tanssitunnille. Päästessäni paikalle se oli kuitenkin korvattu Motivus Afrolla. Voin sanoa olleeni jäykkänä kauhusta. Istuin yksikseni lattialla, kun muut venyttelivät ja hetkuttelivat lanteitaan ennen open tuloa. Tunsin tulleeni väärään paikkaan.
Näin tuntia kuvaillaan Motivuksen nettisivuilla “Tehokas tanssillinen
tunti, jossa on mukaansatempaavan hikinen tunnelma. Motivus Afrossa käytetään
yksinkertaisia afrotanssin liikkeitä ja afrikkalaisiin rytmeihin pohjautuvaa
musiikkia. Liikkeet tekevät erityisen hyvää selän liikkuvuudelle ja helpottavat
niska-hartiaseudun kireyksiä. Lisäksi tunnilla vahvistuvat erityisesti
alaraajat, sekä vatsa- ja selkälihakset. Tunti ei vaadi tanssillista taustaa.
Kenkiä ei tarvita.”
Eka otettiin kengät pois ja sitten mentiin! Opettelimme helppoja sarjoja yksi liike kerrallaan. Eka tuli sellainen soutuhyppely sitten kurkkiminen, jonka jälkeen veivattiin itsemme
takaisin sinne mistä oltiin lähdetty ja alettiin ”heilutella siipeämme”.
Uskomattominta oli, että mä todellakin tykkäsin tunnista tosi paljon. Opin koko
pitkän sarjan, joka piti sisällään neljä pientä sarjaa. Hikoilin ihan hulluna
enkä usko hymyilleeni kertaakaan, vaikka nautin tanssimisesta ehkä ekaa kertaa
sitten lukioaikojen.
Siellä mä olin ”hentoinen kukanvarsi” niin kuin kaikki muutkin ja ”availin
terälehtiäni taivasta kohti”. Tunnin jälkeen menin teelle kaverini kanssa,
jolle näytin innoissani koreografiaa ja toitotin ihmetystäni.
Kiitos vaan peruuntunut Free-tunti sekä kuukauden haaste! En olisi varmasti
ikinä mennyt kokeilemaan afrotanssia ellei se olisi käynyt tällai vahingossa. Ihanaa
olla näin hyvällä tavalla hämmentynyt!
HAASTELAJIEN
PISTEET 1-5:
Toukokuu: Motivus Afro 5/5
Huhtikuu:
Step 3/5
Maaliskuu:
CoreCirquit 4/5
Helmikuu:
Indoor Cycling 3,5/5.
Tammikuu:
Fiesta-tanssitunti 3/5 & +oukkidoukki-maininta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)