Uimalassa

Piia:

Kaupunkilaiseen kesään kuuluu olennaisesti maa-uimalat. En todellakaan joka vuosi ole tullut käyneeksi, mutta puheissa ja haaveissa se on aina toukokuusta lähtien kun Stadikka aukeaa. 

Jotkut pitää Stadikkaa bikinikunnon esittelypaikkana, toiset viis veisaa sellaisista puheista. Henkilökohtaisesti eniten naurattaa legenda naisten suihkutiloissa vartioivasta "alapesumummosta", joka puuttuu mielestään liian heikkoon intiimihygieniaan opastamalla huolellisempaan pesuun. En oo onneksi itse törmännyt mummeliin, koska oishan se nyt kovin kiusallista! 

Stadikalle en oo tänä kesänä päässyt, mutta asun lähellä Kumpulan maa-uimalaa ja siellä on tullut käytyä sitäkin enemmän. Lapsiperheiden suosima uimala on yleensä tosi täynnä, mutta sekaan mahtuu kyllä. Aurinkoa riittää aamusta iltaan (käräytin itseni yhtenä päivänä ihan järkyttävään kuntoon), jätskikiska ja tavallinen kioski pitää ravittuna sekä mahdollisuus bongata jopa Jani Sievinen. Ehkä jotain muitakin julkkiksia. 

Uimalakausi alkaa lähestyä loppuaan ja loppu tulee ihanan romanttisissa merkeissä. Vahva suositus treffeille, kivalle yhdessäololle kavereiden kanssa, niille jotka ei voi enää päivänvalossa näyttäytyä karmeiden rusketusrajojensa kanssa tai tähtitaivaan alla uinnista nauttiville:

Kuutamo-uinti Kumpulan uimalassa perjantaina 22.8. Klo 23.00 saakka.

Tunnelmavalaistus ja taustamusiikkia.

Liput 3,80€

Marjon kesä 2014

Marjo:

“Niin se kesä taas meni” ajattelin tänä aamuna, kun vedin taas pitkästä aikaa farkkuja jalkaan. Ihanaa, että ne mahtuivat (eikä tehnyt edes tiukkaa, kiitos jumppakesä 2014:sta!), mutta kurjaa, ettei voinut enää hillua shortseissa ja topissa.

Tämä kesä on ollut yksi elämäni parhaimmista. Eilen just fiilistelin Tove Jansson ”tee työtä ja rakasta” -henkistä elämääni. Tämän kesän aikana olen viettänyt monet päivät kotitoimistollani ideoiden, kontaktoiden uusia yhteistyökumppaneita, välillä piirtäen tai maalaten ja toisinaan vääntäen aikatauluja tai budjetteja. Tälle vastapainona ovat olleet lukuisat lounasdeitit kavereiden kanssa, kirjojen lukeminen puistossa (mielenkiintoisten tekijänaisten elämänkerrat), matkailu, uiminen ja pussailu.

Urheilusta olen löytänyt taas sen itsensä haastamisfiiliksen. Kuntotestin jälkeen olen pakottanut itseni ainakin kerran viikossa vähän rankempaan treeniin. Jumpassa on tullut käytyä 2-4 kertaa viikossa fiiliksen mukaan ja matka on taittunut sinne fillarilla. Paikat ovat olleet jumissa ja se on tuntunut hyvältä. Olen löytänyt taas monen vuoden jälkeen Body Pumpin sekä odotan innolla Motivuksen syyskauden uutuuksia esimerkiksi kehonhuolto ja uudet yhdistelmä tunnit kiinnostavat. Uskon myös meneväni törttöilemään uusille tanssitunneille haastekampanjani kanssa…

Olemme saaneet tällä viikolla blogillemme uusia testituotteita, jotka ovat ainakin meidän mielestämme todella mielenkiintoisia! Kuulette kokemuksia, kun olemme saaneet testailuhomman kunnolla käyntiin.

Tässä kuvasikermä mun lempikesästä 2014. Miten teidän kesä on sujunut?

Synnytys

Piia:

Vauva on saapunut maailmaan. Se aloitti tulonsa eräänä tiistai-iltana, mutta näki päivänvalon lopulta vasta torstai-aamuna. 

Jotkut on verranneet synnytystä maratoniksi, eikä ainakaan ajallisesti mun synnytyksellä ja ajatuksen tasolla tapahtuvalla maratonjuoksulla ollut varmaan juurikaan eroa: 35 tuntia + edellisen päivän hereilläolo siihen päälle.

Oon tosi onnellinen ja iloinen mun synnytyksestä. Tiedän, että 35 tuntia kuulostaa kauheelta, mutta mulla oli hormonit apuna koko ajan. Lisäksi vielä kipulääkitystä lisäapuna siitä lähtien, kun en enää ilman kestänyt. Ensin sain kipupiikin ja sen jälkeen epiduraalin. Ilokaasua en osannut hengittää oikea-aikaisesti, joten luovutin sen kanssa melko lailla alkuunsa. Supistukset on ihan kauheita, sitä ei voi varmaan kieltää kukaan. Ei niitä kuitenkaan kestä kuin hetken ja koska ihmisellä ei ole kipumuistia, niin en pysty enää edes kuvittelemaan millaisia ne oli.

Synnytin jakkaralla ja voin suositella sitä todella lämpimästi. Mua ei sattunut ollenkaan, mies pystyi osallistumaan synnytykseen 100% ja vauva melkein vaan luiskahti ulos. Käveltiin tuoreena perheenä Kätilöopistolta kotiin, koska mulla ei ollut mitään kipuja. 

Mieli ja keho venyi uskomattomaan suoritukseen.

Ehdin toki tunaroidakin synnytysalissa: epiduraalin jälkeen jaloittelin hieman ja eihän mun jalat toimineet kunnolla ja pyllähdin maahan. Kanyylikin irtosi jossain vaiheessa kämmenselästä. 

Lähdin synnyttämään 12 kiloa täyteläisempänä ja nyt kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen 8 kiloa näistä on tiessään. En todellakaan olisi uskonut, että kilot karisee näin nopeasti, koska aikamoinen järkytys synnytyksen jälkeen oli se, että vatsa oli lähes yhtä suuri vaikka vauva ei siellä enää majaillutkaan. On mulla vieläkin löllerömahaa, mutta tuntuu joka aamu siltä, että pikkasen on taas hävinnyt vauvan yösyömisten mukana.

Tiukkaa urheilua ei saa aloittaa ennen kuin lääkärintarkastuksen jälkeen kuuden viikon kohdalla, mutta päivittäiset pitkät kävelylenkit ja portaiden ravaaminen neljä kiloisen vauvan kanssa ajavat asiansa erittäin hyvin.

Joka päivä jaksaa ihmetyttää, miten tuhiseva, kitisevä, vikisevä, piereskelevä, kakkaava, itkuinen ja nukkuva pieni vauva voi olla niin rakas. Luonnollisesti hän on myös maailman söpöin ja ihanin poika. 

Elämä on mullistunut täysin. 

Koutsausta laiffiin!

Marjo:

Sain lahjakortin elämäntaidon valmennukseen ja taas sitä mentiin! Puhelimessa valmentaja Tiia kysyi haluanko tehdä valmiita harjoituksia vai puhua jostain tietystä asiasta. Valitsin jälkimmäisen, koska olen palanut halusta jutella tulevaisuudensuunnitelmistani jonkun tahon kanssa, jolla ei ole mitään KAKSITVÅ muistoja tai mielikuvaa minusta ihmisenä.

Varasin eka ja googlasin vasta ennen lähtöä:

Elämäntaidon valmennus auttaa monissa asioissa:

·       selkeyttämään tavoitteitasi ja suunnitelmia ja auttamaan niiden saavuttamisessa

·       löytämään ratkaisun valintatilanteissa tai päätöksenteossa

·       ratkaisemaan ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia

·       tarttumaan keskeneräisiin asioihin

·       helpottamaan arkea

·       selkeyttämään ajanhallintaa, esim. auttamaan eroon kiireestä ja stressistä

·       kohtaamaan elämänmuutokset

·       selkeyttämään ajatuksiasi ja tunteitasi, mitä haluat ja toivot elämältäsi

·       tarttumaan unelmiisi ja löytämään keinot toteuttaa niitä

Ennen valmennusta hoidin himmeän kasan maileja, soittoja, viestejä yms. Kävin nopeasti suihkussa ja söin eväitä fillaroidessa Töölöön. Oli ihana, että saavuin paikalle ajoissa ja minulla oli aikaa hengähtää ennen tunnin alkua.

Kerroin aluksi valmentajalle hiukan itsestäni ja tilanteestani pitäen aiheen tiukasti työelämässä. Oli jännää saada palautetta puheitteni perusteella esim. missä kohtaa vähättelin itseäni tai olin innoissani /peloissani/vahvoilla yms. Ohjaaja tsemppasi tosi paljon ja antoi palautetta siitä millaisen kuvan oli saanut minusta ja jutuistani.

Oli mukava jutella tyypin kanssa, joka kuuntelee vain sua eikä yritä kertoa omista ongelmistaan. Tuli vähän huono omatunto siitä kuinka ihanaa onkin keskittyä vain itseensä. Oli jännä vastailla tulevaisuus-aiheisiin kysymyksiin kuten ”millaisena näet elämäsi vuoden päästä tästä päivästä?” Ilman, että tarvitsi feikata vastausta tosi upeaksi (niin kuin työhaastatteluissa). Pystyi olemaan myös epävarma ja kertomaan peloistaan.

Kerroin valmentajalle session aluksi, että kaikki on elämässäni tällä hetkellä tosi hyvin. Olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Silti se itku tuli lopuksi, kun alettiin puhua vanhoista asioista, jotka ovat jääneet käsittelemättä ja kaihertamaan. Oli ihana avautua vieraalle ihmiselle, joka ei paheksu tai puhu eteenpäin ajatuksiani vääristellen.

Sain tunnista niin paljon ajattelemisen aihetta, että unohdin iltapäivällä kotiavaimet sisään ulos lähtiessä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska poikaystävä tarjosi burgerin, aurinko paistoi, sain pakollisen tauon mailaamisesta, vara-avaimet oli kaverin äidin luona ja illasta tuli vahingossa tosi kiva. Hyvä välillä pysähtyä miettimään missä mennään nyt ja mihin ollaan menossa tulevaisuudessa. Mitä minä haluan ja miten ne asiat saavutan. Uskon tosi paljon myös sattumaan. Ei kaikkea voi tai pidä suunnitella!

Kesä- & heinäkuun haastelajit

Marjo:

PATIKOINTI

Kesäkuun haastelajina toimi patikkaretki Nuuksioon. Ystäväni kyseli retkelle luonnon helmaan ja totta kai mä lähdin mukaan! Unohdin tietty vesipullon ja eväät. Lähdin farkut ja parhaat lenkkarit jalassa. Onneksi taukkiuteni ei hiljentänyt koko porukan menoa.

Valitsimme rauhalliseksi kävelyreitiksi Korpin kierroksen, joka oli 8 kilometriä pitkä. Ajattelin, että se menee ihan heittämällä läpi, mutta kyllä sitä tuntui jossain isoissa mäissä vähän hyytymisen merkkejä..

Oli jännä nähdä miten monenlaista luontoa mahtuu tuollaiselle melko lyhyelle reitille (jonka varrella eksyttiin kerran). Olisi tehnyt mieli mennä uimaan, leiriytyä, syödä ja nukkua ulkona, mutta siihen ei ollut aikaa tai varusteita. No jäipä jotain ensi kertaakin varten. Patikointi ei sinänsä avannut silmiäni upeudellaan, mutta yleinen eräjormailu todellakin. Aion palata Nuuksioon syksymmällä omalle pikku retriitilleni.  

BODY PUMP

Heinäkuun haastelaji on pikku fusku, koska olen kokeillut Body Pumppia aiemminkin. Päätin kuitenkin, että jos en ole testannut sitä moneen vuoteen ja, kun pelottaa ja tuntuu niin inhottavan vieraalta niin olkoon se haasteeni.

Olen ”harrastanut” Body Pumppia vuonna 2009 yhden kuukauden verran. Tykkäsin lajista ja varsinkin opettajasta tosi paljon, mutta jotenkin se vain jäi, kun vaihdoin salia Motivukselle. Yhtenä syynä voi olla Centerin sekasalin poikabakteerit ja toisena super täydet tunnit. Kesällä ei ole huolta jälkimmäisestä ja kai mun pitää aikuisena naisena tsemppaa vähän noitten sekatuntienkin kanssa.

Motivuksen nettisivujen mukaan Body Pump “tunnilla kehitetään lihaskestävyyttä. Harjoittelu tapahtuu mukaansatempaavan musiikin tahdissa. Liikkeet tehdään levytangon avulla, lisäksi apuna käytetään step -penkkiä. Voit valita itsellesi sopivat painot. Tunnilla treenataan kaikkia päälihasryhmiä. Tunti ei sisällä askelsarjoja ja sopii kaikille liikuntaa harrastaville.”

Ekalla haastetunnilla olin aika hukassa, kädet & jalat hyytelönä ja seuraavana päivänä himmeet kivut etureisissä. Päätin kuitenkin mennä parin viikon päästä uudelleen. Silloinkin se jännitti ihan kamalasti, mutta ilokseni en ollut yhtä pihalla kuin ekalla tunnilla. Lähdin tunnin jälkeen lomamatkalle Turkkiin, jossa en päässyt kävelemään kunnolla kahteen päivään, koska taas etureidet olivat niin kipeät.

Tää laji taitaa tuoda mulle just sen haasteen, jota olen pitkään kaivannutkin. Bring it on Body Pump.  Meikä antaa sulle täydet pisteet ja vielä mä täältä nousen!

HAASTELAJIEN PISTEET 1-5:

Heinäkuu: Body Pump 5/5

Kesäkuu: Patikointi 3,5/5

Toukokuu: Motivus Afro 5/5

Huhtikuu: Step 3/5

Maaliskuu: CoreCirquit 4/5

Helmikuu: Indoor Cycling 3,5/5. 

Tammikuu: Fiesta-tanssitunti 3/5 & +oukkidoukki-maininta