keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Anna mun keilaa


Marjo:

Kokosin itselleni keilatiimin Pluto Finlandin järjestämään hyväntekeväisyys keilaturnaukseen Talin keilahallille. En edes ajatellut joukkuetovereiden keilaustaitoja vaan täytin tiimin hyvillä ystävillä.

Saatiin MelodicaSkateboards:ilta paitasponssi, jolla loimme illuusion voittamattomuudesta. Fiiliskin oli loistava! Sitä siivitti Sibyllan hodarivaunu ja turnauksen bisse & siideri -sponssi

Itse keilaus ei sujunut kovinkaan hääppöisesti. Meidän tiimissä oli yksi hyvä kaataja, joka taisi olla koko turnauksen 15:sta yksilösuorituksissa. Muut olivatkin sitten tasaisen huonoja (minä aivan häntäpäässä), joten meidän joukkueen lopullinen sijoitus oli turnauksen seitsemänneksi huonoin. Osallistujia oli noin viitisenkymmentä tiimiä.

Meidän tiimi koki mielettömän keilausinnostuksen. Tietty harmitti, ettei oltu kovinkaan hyviä, mut yhdessä on kiva säheltää joten sovimme menevämme samalla porukalla keilaamaan toistekin. Tiimipaidatkin löytyy jo valmiiksi. Pääasia, että on kivaa!







tiistai 18. marraskuuta 2014

Koira, lapsi & ulkoilu!



Marjo:

Olen onnekseni viime aikoina jaksanut käydä jumppaamassa duunien lisäksi kivasti. Ei ole tarvinnut pakottaa itseään mihinkään mitä en haluaisi tehdä. Eilen menin jumppaan suihkun takia. Tietty halusin myös urheilla, mutku kodin suihkutilan oli vallannut  poikaystävän lätkäkamat sunnuntaitreenien jäljiltä niin kuntokeskus kiinnosti myös kylppärinä. Tänään on vatsalihakset kipeet ja hyvä muistelofiilis viikonloppureissusta Janakkalassa & Hämeenlinnassa.

“Onpa elämä muuttunut. Iltapäivällä pakkaan matkatavarat, koiran, lapsen, miehen ja itseni autoon, jolla huristetaan Viralaan viikonlopuks” päivitin statustani Facebookissa viime perjantaina. Mulla oli siskon koira hoidossa ja auto käytössä sen lisäksi miehen lapsi tuli viikonloppuvisiitille.

Oli tosi kivaa näyttää lapselle Hämeenlinnan nähtävyyksiä ja ulkoiluttaa iloista & uteliasta pientä koiraa. Tuli samalla tavalla outo olo, kun mennessäni pari vuotta sitten ensimmäisiä kertoja absolutistina aamujumppaan viikonloppuisin. Silloin tajusin, että on olemassa aamuihmisiä, jotka ovat käyneet jumpissa silloin, kun mä vielä nukun edellisen illan bailaamisen jäljiltä. Nytkin oltiin aikaisin liikkeellä ja vastaan tuli enimmäkseen muita lapsiperheitä. Täällä ne sit hengaa, kun mä oon siellä jumpassa.

Tykkään tosi paljon ulkoilusta, mutta en oo kuitenkaan sellainen tyyppi joka menis yksin ulos fiilisteleen. Kävelen, fillaroin ja hyötyliikun silloin kun ehdin, mutta tykkäisin käydä vieläkin enemmän käyskentelemässä luonnossa. Sellaista tapahtuu yleensä vain silloin, kun joku vie minut.. Nyt, kun tuon kirjoittaa tähän niin tajuaa kuinka tyhmää se on. Vähän niinku se leffassa käyminen yksin. Oon aina halunnut tehdä sen, mutta jotenkin ujostellut vuosikausia. Onneks menin, koska siinä ei ollut mitään pelättävää. Just kivaa! Viime viikolla kävin myös yksin lounaalla ja poistin Facebook aplikaation puhelimestani. Rauha alkaa laskeutua...

Pitää yrittää alkaa sopia kavereiden kanssa näkemiset ulkoilureiteille eikä niin usein pullakahveille. Kivaa ja energistä viikkoa kaikille!









keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kymmenes haastelaji

Marjo:

En ole pitänyt itseäni koskaan erityisen heikkona. Autan muutoissa ja roudaan koko ajan jotain mukanani. Olen kuitenkin huomannut jumpassa esim. Muokkauksessa ja BodyPumpissa, etten jaksa tehdä yhtä isoilla painoilla kuin moni muu. Joskus  joudun vuorottelemaan käsiä, kun muut treenaa kumpaakin kerralla.

Viime kesän alussa kävin Motivuksen kuntotestissä, jossa käsivoimani todettiin kohtalaisen heikoiksi. Minulle suositeltiin BodyPumppia ja käsien treenaamista kuntosalilla. En ole hääppöinen salitreenaaja. Joskus nuorempana tuli käytyä siskon seurana. Silloinkin enimmäkseen poljin kuntopyörää ja katselin salkkareita.

Joskus viime vuonna uskaltauduin kerran tai kaksi Motivuksen Ruoholahden salille vähän yytsimään. Huomasin, että keskellä päivää siellä ei ole niin paljon porukkaa. Mielestäni kaikista ahdistavinta salilla on se, kun joku tulee venaamaan sen laitteen luo, jossa olet treenaamassa. Sitä kamalampaa on vielä jos hän kysyy ”meneekö sulla vielä kauan?” ja tuijottaa siinä tylsistyneenä. Sellaisessa tapauksessa lopetan treenin kyseisellä laitteella ja menen jonnekin muualle. Silloin ei tule tehtyä tarpeeksi toistoja. Jos näin tapahtuu monta kertaa ei tule myöskään tsekattua mitä lihaksia treenaa, kun kiertelee haparoiden laitteesta toiseen. Pahimmassa tapauksessa säätää laitteet itselleen sopiviksi, huitasee pari vetoa ja lähtee pois. Kokeilee vähän kaikkea, mutta ei saa mistään mitään irti. Tiedän, että jos mä olen siinä laitteella se on minun ja voin tehdä treenini loppuun, mutta sali-itsetuntoni ei ole oikein kunnossa, joten tulee vahingossakin väistyttyä ”kiireisemmän” tieltä.

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut arkena keskellä päivää. Olen käynyt muutaman kerran treenaamassa käsiäni hyvällä fiiliksellä! Ensin lämmittelen kahdessa erilaisessa lämmittelylaitteessa 10 minuuttia per laite ja sen jälkeen aloitan käsitreenin. Teen väliin muutamat vatsat tai jalat, mutta pääasia on kädet. Olen alkanut laskea toistoja, koska se auttaa minua tsemppaamaan. Yritän tehdä 3x30 toisinaan riittää 3x20 ja jos on ihan tuskaa niin 3x10. Joskus teen vähän pienemmillä painoilla enemmän ja toisinaan taas isoilla pienemmän sarjan. Treenaan nykyään enemmän itseäni kuunnellen kuin pari vuotta sitten. Joskus on hyvät yöunet ja safkat alla toisinaan taas stressi ja univaje.

Eilen huhkiessani ajattelin, että onpas hyvä, etten ole pyytänyt ketään mukaani salille. Itseni tietäen kimppatreeni menisi höpöttelyksi ja toisen seuraamiseksi vierekkäisille laitteille. Ohjatuille tunneille on kiva mennä kaverin kanssa, kun siellä ei tule mieleenkään jutella. Tunnin jälkeen voi kuitenkin spekuloida löylyissä miten kumpaisellakin meni.

Ihana ilma ulkona! Taidan lähteä haukkaamaan happea. Kivaa viikkoa ja tulevaa viikonloppua kaikille!

HAASTELAJIEN PISTEET 1-5:
Lokakuu: Kuntosali, käsitreeni 4/5
Syyskuu: Kehon huolto 3,5/5
Elokuu: Poikaystävän muutto 4/5
Heinäkuu: Body Pump 5/5
Kesäkuu: Patikointi 3,5/5
Toukokuu: Motivus Afro 5/5
Huhtikuu: Step 3/5
Maaliskuu: CoreCirquit 4/5
Helmikuu: Indoor Cycling 3,5/5. 
Tammikuu: Fiesta-tanssitunti 3/5 & +oukkidoukki-maininta



maanantai 3. marraskuuta 2014

Mar-ras-kuu!


Marjo:

Viime aikoina on väsyttänyt, suunpielet on auki (jonkun vitamiinin puutos?), olen joutunut rahtaamaan itseni jumppaan ja koti tuntuu pitävän vankinaan. Päivät hurahtaa ohi tukkaa kampaamatta. Onneks on pitkät ponnarihiukset. Huomaan muuttuvani päivä päivältä enemmän isäni kaltaiseksi tuumailijaksi. Poikaystävän mielestä mulla on koko ajan joku projekti meneillään, vaikka itsestä tuntuu, ettei tapahdu tarpeeksi. Toivon, että tää tuumailuvaihe on tyyntä myrskyn edellä, että kohta lamppu syttyy pään päällä ja joku ovi aukeaa. Toisaalta olen muutoksenhakuisena inspiroitunut kauniista asioista, joululahjoista, maalaamisesta ja uuden oppimisesta.

Mikään ei siis ole vialla. Päivät ovat vain täyttyneet erilaisista asioista kuin viime vuonna tähän aikaan. Siihen on ollut vaikea suhtautua. Tajusin myös eilen, että olen asunut nyt vuoden ihanassa kodissani. Tän kuun lopussa ollut tasan kaksi vuotta absolutisti sekä seurustellut puoli vuotta ihanan pojan kanssa.

Paras juttu mitä oon tänä vuonna tehnyt on pitänyt päiväkirjaa. Sain viime jouluna siskoltani sellaisen päiväkirjan lahjaksi, jossa on jokaiselle päivälle pieni alue, johon kirjoittaa. Jos olisin saanut tyhjän kirjan olisin varmasti unohtanut tehdä siihen merkintöjä. Nyt kirjoitan siihen oikeasti joka päivä jonkun mietteen, toivomuksen, selonteon tms. On ollut jännä lukea mitä kävi läpi vuoden alussa ja verrata sitä nykypäivään.

Vaikka viime lauantai meni murehtiessa, harmitellessa, itkuillessa ja rypiessä tajusin, että ei ole oikeasti syytä huoleen. Eilen tsemppasin aamupalapizzan voimin jumppaan, ekaa kertaa yksin leffaan, huitasin yhden neuleduunin valmiiks ja kävin ostamassa lahjakortilla järkyttävän kallista shampoota. Nyt, kun on ollut luppoaikaa olen tapaillut ja autellut kavereita, miettinyt suuntaa ja ollut onnellinen niin pienistä kuin isoistakin asioista, joita mulle on suotu.

Tämä vuosi on opettanut minulle nöyryyttä ja itsenäisyyttä. Kohta se lamppu syttyy, mutta sitä ennen menen vähän jumppaamaan!

Maar-ras-kuu. Tsemppiä kaikille!